Muistoissa

Riki

SVARZEKOKS RIZLA s.30.7.1997 - 9.7.2009

i: FIN KVA SISSINHEIMON AYACUCHO

e: SVARZEKOKS HERTTA

Meidän iso jätkä. Yli 70 senttiä ja 50 kiloa saksanpaimenkoiraa. Rikin poismenon kanssa päättyi yksi aikakausi. Suru on suuri ja siihen auttaa vain aika. Riki oli meidän koirista viimeinen kisoissa käynyt jossei BH kokeita mukaan lueta. Riki oli myös viimeinen, jonka kanssa aktiivisesti treenattiin nuorempana ennenkuin Rikin selkä hajosi. Rikin kanssa otettiin niin puruja, jälkeä kuin hakuakin. Riki oli haukulla Jarin kanssa ja rullalla Sarin kanssa. Oltiinpa joskus nuorempana raunioillakin remuamassa. Oli oikea treenimenetelmien koekappale välillä. Kun tiedettiin että selän kanssa kisoihin ei enää ollut asiaa, oli helppo kokeilla erilaisia asioita kun ei ollut paineita. Riki kävi myös Jarin kanssa kertausharjoituksissa useampaan kertaan niin kauan kuin kunto kesti. Näytti sotapojille jäljestämisen salat ja kuinka kivasti metallinen kuonokoppa paraatissa osuu edellisen soltun ahteriin joka askeleella...

Yhdet jälkikisat ehdittiin käydä (Sari siis ohjasi), koska BH koe oli silloin tulossa ja tiedettiin että muita koiria ei ohitella ilman koko hammaskaluston esittelyä niin kisaoikeudet piti hankkia. Maasto meni hyvin, Sari eksyi, koira löysi kuitenkin takaisin jäljelle ja nosti kuudesta kepistä 5. Tottisosuudessa Riki järjesti kaikille ohjelmanumeron. Vaikka tuomaria ja ampujaa oli ohjeistettu että ei varmaan pysy paikoillaan ammuttaessa kun kuumeni siihen aikaan siitä niin että halusi käydä katsomassa ampujan pyssyä, niin koiran lähtiessä ampujan luokse, ampaisi ampuja karkuun ja näky oli huvittava kun ampujalla oli pitkä sadetakki päällä ja helmat hulmuten juoksi edellä ja innokas saksanpaimen perässä pitkin tottiskenttää...:) Oli siinä yleisöllä naurussa pitelemistä. No voi sitten arvata tuliko sieltä kovin hyvä tulos...

Sitten käytiin välissä muutamat tokokisat, niistä ei ihan ykköstuloksia tullut, mutta onpa meillä ainakin Tokon piirimestaruuskisojen joukkuepronssi mitali ja henkilökohtainen pytty pianon päällä...

Vanhemmiten Riki oli kuin ihmisen ajatus. Aina läsnä. Oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Aina valmiina tekemään, aina valmiina lohduttamaan pahoina päivinä. Rikin kiusana vain oli lukuisat loukkaantumiset ja sairaudet. Oli todellinen ihme että saatiin pitää Riki näinkin kauan. Hyvää matkaa sateenkaarisillalle meidän isolle jäbälle.

TK1 Yaritzan Don Carleone 9.1.1994 - 30.7.2007

Maailman paras ystävä ja kaikkien eläinten hellä hoitaja. Doni opetti monta pentua tässä perheessä. Doni jaksoi aina olla kärsivällinen jopa silloinkin kun 9 rotikan pentua roikkui turkissa. Doni hoivasi myös Sohvi kissaa kun tämä pienen pienenä pallerona tuli taloon. Doni oli Sohvin suuri rakkaus ja isähahmo. Sohvi nukkui kerällä Donin kaulakarvoihin käpertyneenä joka yö. Suuri ikävä maailman lempeintä koiraa. 

JK1, PERA A, Sert, KP Uzzan Fria 23.6.1991 - 19.9.2002

Se ainoa oikea. Lempeä, upea, kaunis Riia-Maaria.... Ei sanat riitä kertomaan. Riia opetti meille kaikille miten upea voi olla rottweiler. Kuin ihmisen ajatus. Juoksi vielä vanhoilla päivillään 2000 messarissa Kansainvälisessä näyttelyssä itselleen KP:n. Ikävä on vieläkin.  

HK1 Marotin Astracks 7.1.1994 - 19.9.2002

Meidän "kiinalainen". Jarin suuri rakkaus. Ainoa rottweiler joka osasi näyttää kiinalaiselta kun oikein nautti rapsutuksista. Raksu oli kuvailematon koira. Urosta joka sentti, silti lempeä, innokas ja rakastettava. Ehkä maailman räkää räiskivin hakukoira. Ilmaisi sentin päässä naamasta niin että räkä lensi ja haukkuahan riitti. Kuivana kiitos! Nukkui pois kivuliaan sairauden jälkeen emänsä kanssa samaan aikaan, turvallisesti äidin kainalossa. Hyvää matkaa Raksu.