Fanny

Reinikkalan First Choice s.4.7.2005 - 5.11.2012

kyynerät 0/0, lonkatA/A, Lt 197 pist. Jalostustarkastus hyväksytty

i: MAROTIN COBRARACKS LT 248 pist.

e: REINIKKALAN DEMI

Maailman ihanimpien rottweilerpentujen äiti (Marotin D-pennut ja E-pennut). Viisas, valpas, kaunis ja kaikkien rakastama. Ikävä on suunnaton.

Fannyn luonnetesti

LT 197 pist.

• Toimintakyky                +2 hyvä
• Terävyys                       +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

• Puolustushalu                 +1 pieni
• Taisteluhalu                   +3 suuri
• Hermorakenne               +1 hieman rauhaton
• Temperamentti             +3 vilkas
• Kovuus                           +1 hieman pehmeä
• Luoksepäästävyys         +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

• Laukauspelottomuus     +++ Laukausvarma

Ruttu

BH SMOOTH BREEZE LEGEND OF TROLL 

30.9.2002- 16.12.2011

kyynerät 0/0, lonkat B/A

i: LTU MVA RUS MVA PMV-01 V-01 V-02 PMV-05 BALTV-05 ESTV-00 LTUV-07 SMOOTH BREEZE SINFONY OF STAR

e:MARZAN ASTRALE

Rutun luonnetesti

LT 110 pist.

• Toimintakyky                +1 kohtuullinen
• Terävyys                       +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

• Puolustushalu                 +1 pieni
• Taisteluhalu                   -1 pieni
• Hermorakenne               +1 hieman rauhaton
• Temperamentti             +1 erittäin vilkas
• Kovuus                           +1 hieman pehmeä
• Luoksepäästävyys         +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

• Laukauspelottomuus     ++ Laukauskokematon

 Näyttelyt

Rutun kanssa ei ole paljon näyttelyssä käyty. Kaiketi 3 kertaa. 

2003 oli Aptus Show:ssa ROP-pentu

2004 Erikoisnäyttelyssä EH ja NUK1

Tuomari Jean Lory:n arvostelu:"Grand chien matiant, TB tete forme et proportion, ocil bon coleur, DCP, bon dessus et dessons, aplom bs legelement ouvert de anterieurs , angulation correct, robe bon coleur et texture, la poitrine manque de volume, la fonet trop portee, la marche manque de regularite."

2005 Ryhmänäyttelyssä EH ja AVK2

Tuomari Marianne Baden arvostelu: "Masculine 2,5 old dog, Good proportions of head, would like a little more undejaw. Correct bite, good neck and topline. Could prefer better body and chest. Well angulated. Good coat and colour." 

Elämää Rutun kanssa

"Ruttu on Sarin elämän suuri briard rakkaus. Suuri sydän kääriytyneenä mustaan karvaan. Yhteistä taivalta ovat hankaloittaneet Rutun välilevytyrä 2006 ja suuri keuhkoleikkaus 2008. Lisähankaluutta yhteiselle harrastustaipaleelle ovat tuoneet Sarin polven eturistisiteen repeäminen 2005 ja nilkkamurtuma 2007. Voi sanoa että 6:sta yhteisestä vuodesta on melkeinpä 4 mennyt vammoja parannellessa. Rutun kanssa kuitenkin on harrastettu jonkun verran jälkeä, kisoihin asti ei olla koskaan päästy, eikä ehkä koskaan päästäkään. Riippuu siitä miten Rutun hyppäämiset noilla vammoilla tulevat onnistumaan. Huono tuuri ei katso aikaa eikä paikkaa. 

Ruttu on luonteeltaan erittäin vilkas, erittäin ohjaajasidonnainen, aina hyvällä tuulella ja aivan ihana karvakasa. Voisi sanoa että kiipeää vaikka takapuoli edelle ohjaajan pyynnöstä puuhun. Nuorena Ruttu oli jopa niin vilkas, että keskittymisen kanssa oli aika hankalaa ja varsinainen koulutus Rutun osalta on aloitettu hieman normaalia myöhemmin. Ruttu tekee erittäin hyvää ja innokasta tottista, maastoa on päästy hieman vähemmän harjoittelemaan. Jälki sujuu harjoitusmäärään nähden kohtuullisesti.

Erityisen ihastunut olen Rutun luonteeseen, en tiedä pystyykö sitä edes kuvailemaan kenellekään muulle kuin toiselle briard ihmiselle. Ruttu on koira, jollaisen soisi kerran elämässä jokaiselle koiraa rakastavalle ihmiselle ja harrastajalle. Se on aina läsnä ja lähellä, olematta kuitenkaan koskaan tunkeileva, aina yhtä innokas lähtemään ja tekemään. Tottiksessa kuumenee joskus jopa liikaakin. Mulla meni rottweilerin jälkeen aika kauan siihen, että ymmärsin miten pitää kouluttaa ja käsitellä koiraa, jonka viretaso paukkuu taivaissa ihan itsestään. Vieläkin, vaikka ikääkin Rutulla jo on, sen viretaso paukaisee äkkiä niin korkealle, että oppiminen lakkaa ja koira on kuuma kuin hellakoukku ja se on osattava rauhallisesti tuoda sieltä tasolle, jolla koira pystyy taas oppimaan uutta. Isokokoisena soosarina se on myös onnettomuusaltis sählätessään, sekä itselleen että ohjaajalle. Jos ei osaa varoa, on helposti omat hampaat sisällä kun joka kerran sivulle tulon yhteydessä Rutun pitää myös ponkaista metri ylöspäin kohti ohjaajan naamaa. Samaan aikaan ei parane kumartua. Onneksi se osaa myöskin padota vireensä niin että suoritus ei kovasti kärsi. Ruttu on ehkä vilkkain koira, joka meillä koskaan tulee olemaan. Kotona se osaa myös kyllä relata. Sen lempiharrastus on hivuttautua hyvin hyvin varovaisesti emännän viereen sohvalle rapsutettavaksi, mutta senkin se tekee hyvin hienovaraisesti olematta ikinä vähääkään tunkeileva. 

Tyypillisenä maalaiskoirana se suhtautuu kaupungin tohinaan joskus hieman sähläten, se toki johtuu ohjaajan laiskuudesta käydä kaupungissa, eikä niinkään koirasta. Yleensä silloin kun ajattelen että nyt se käyttäytyy huonosti jossain uudessa tilanteessa/paikassa, Ruttu osaa yllättää ja käyttäytyä hyvin joviaalisti. Toisiin uroksiin Ruttu ei myöskään suhtaudu agressiivisesti, vaan yleisesti ottaen vapaana ollessaan tulee toimeen kaikkien koirien kanssa. Kaikki koirat eivät tosin pidä Rutun verbaalisesta tavasta ilmaista itseään ja komentaa leikkimään, vaan niistä on pelottavaa kun iso uros komentaa isolla äänellä. Enemmänkin kytkettynä sitten saattaa vahtia ohjaajaa vierailta koirilta. Ruttu on muutenkin erittäin verbaalinen, se tervehtii kotiinsaapuvaa omaa väkeä aina juttelemalla ja hörisemällä, sekä puhisee oudoille asioilla samalla lailla kuin hevonen. Saman tavan olen huomannut kyllä jo Hapsussakin. Ehkäpä puhiseminen on briar-ominaisuus, koska meillä muut koirat eivät ole koskaan puhisseet... :)   

Ruttu on myös osallistunut Jarin kanssa kertausharjoituksiin ja toiminut siellä kuulovartio- ja vartioimistehtävissä. Saattaa olla että muutama ulkopuolinen sotilaleiriin tulija on joskus saanut hieman traumoja pimeässä metsässä haukkuvasta näkymättömästä koirasta. Sen tulijoista ilmoittamisen Ruttu tekee vain vapaana ollessaan. Sitten varsinaisessa itse kuulovartiossa oleminen on ollut jotenkin luontaista Rutulle, ehkäpä sillä on vielä jäljellä jotain luontaisia ominaisuuksia esi-isiltään sota-ajoilta, jolloin briardit todella myös toimivat kuulovartiotehtävissä. Ruttu nimittäin ilmaisee kuulovartiossa kaikki ylimääräiset kulkijat erittäin hiljaisella pienellä murinalla, joka ei kovin kauaksi kanna. Briardit tuntien voisi luulla että meteli olisi hirveä, mutta ei. 

Rutun pääasiallinen työ on kuitenkin olla emännän kainaloinen. :) Ja maailman paras sellainen. "

16.12.2011

Nyt Ruttu on poissa, mutta ei unohdu koskaan. Ruttu sairastui äkillisesti 16.12..2011 ja kuoli pernan kiertymän aiheuttamiin komplikaatioihin leikkauspöydälle 16.12.

Tällaista koiraa ei tule toista. Ruttu eli perheelleen ja laumalleen. Sen elämään ei mahtunut muuta kuin suunnaton rakkaus laumaa, ohjaajaa ja perhettä kohtaan. Ruttu rakasti ja suojeli. Joka hetki. Joka yön se nukkui eteisessä ulko-oven ja laumansa välissä, suojellen rakkaidensa unta. Päivät se vietti mahdollisimman lähellä emäntäänsä aina valmiina. Mitä tällaisestä koirasta enää lisää pystyy sanomaan?

Muistoissa

Riki

SVARZEKOKS RIZLA s.30.7.1997 - 9.7.2009

i: FIN KVA SISSINHEIMON AYACUCHO

e: SVARZEKOKS HERTTA

Meidän iso jätkä. Yli 70 senttiä ja 50 kiloa saksanpaimenkoiraa. Rikin poismenon kanssa päättyi yksi aikakausi. Suru on suuri ja siihen auttaa vain aika. Riki oli meidän koirista viimeinen kisoissa käynyt jossei BH kokeita mukaan lueta. Riki oli myös viimeinen, jonka kanssa aktiivisesti treenattiin nuorempana ennenkuin Rikin selkä hajosi. Rikin kanssa otettiin niin puruja, jälkeä kuin hakuakin. Riki oli haukulla Jarin kanssa ja rullalla Sarin kanssa. Oltiinpa joskus nuorempana raunioillakin remuamassa. Oli oikea treenimenetelmien koekappale välillä. Kun tiedettiin että selän kanssa kisoihin ei enää ollut asiaa, oli helppo kokeilla erilaisia asioita kun ei ollut paineita. Riki kävi myös Jarin kanssa kertausharjoituksissa useampaan kertaan niin kauan kuin kunto kesti. Näytti sotapojille jäljestämisen salat ja kuinka kivasti metallinen kuonokoppa paraatissa osuu edellisen soltun ahteriin joka askeleella...

Yhdet jälkikisat ehdittiin käydä (Sari siis ohjasi), koska BH koe oli silloin tulossa ja tiedettiin että muita koiria ei ohitella ilman koko hammaskaluston esittelyä niin kisaoikeudet piti hankkia. Maasto meni hyvin, Sari eksyi, koira löysi kuitenkin takaisin jäljelle ja nosti kuudesta kepistä 5. Tottisosuudessa Riki järjesti kaikille ohjelmanumeron. Vaikka tuomaria ja ampujaa oli ohjeistettu että ei varmaan pysy paikoillaan ammuttaessa kun kuumeni siihen aikaan siitä niin että halusi käydä katsomassa ampujan pyssyä, niin koiran lähtiessä ampujan luokse, ampaisi ampuja karkuun ja näky oli huvittava kun ampujalla oli pitkä sadetakki päällä ja helmat hulmuten juoksi edellä ja innokas saksanpaimen perässä pitkin tottiskenttää...:) Oli siinä yleisöllä naurussa pitelemistä. No voi sitten arvata tuliko sieltä kovin hyvä tulos...

Sitten käytiin välissä muutamat tokokisat, niistä ei ihan ykköstuloksia tullut, mutta onpa meillä ainakin Tokon piirimestaruuskisojen joukkuepronssi mitali ja henkilökohtainen pytty pianon päällä...

Vanhemmiten Riki oli kuin ihmisen ajatus. Aina läsnä. Oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Aina valmiina tekemään, aina valmiina lohduttamaan pahoina päivinä. Rikin kiusana vain oli lukuisat loukkaantumiset ja sairaudet. Oli todellinen ihme että saatiin pitää Riki näinkin kauan. Hyvää matkaa sateenkaarisillalle meidän isolle jäbälle.

Musketeer´s Beatrice alias Ruska (om. Marja Lund)

 29.1.2007 - 17.2.2009

 Ruska eli lyhyen elämänsä täyttä vauhtia kivuista huolimatta, nyt Ruska pääsi sateenkaarisillalle ilman kipuja kirmaamaan. Siellä on rauha, siellä on leikkikavereita ja siellä on hyvä olla. Hyvää matkaa Ruska. Nyt on uusi aika ilman kipuja. 

TK1 Yaritzan Don Carleone 9.1.1994 - 30.7.2007

Maailman paras ystävä ja kaikkien eläinten hellä hoitaja. Doni opetti monta pentua tässä perheessä. Doni jaksoi aina olla kärsivällinen jopa silloinkin kun 9 rotikan pentua roikkui turkissa. Doni hoivasi myös Sohvi kissaa kun tämä pienen pienenä pallerona tuli taloon. Doni oli Sohvin suuri rakkaus ja isähahmo. Sohvi nukkui kerällä Donin kaulakarvoihin käpertyneenä joka yö. Suuri ikävä maailman lempeintä koiraa. 

JK1, PERA A, Sert, KP Uzzan Fria 23.6.1991 - 19.9.2002

Se ainoa oikea. Lempeä, upea, kaunis Riia-Maaria.... Ei sanat riitä kertomaan. Riia opetti meille kaikille miten upea voi olla rottweiler. Kuin ihmisen ajatus. Juoksi vielä vanhoilla päivillään 2000 messarissa Kansainvälisessä näyttelyssä itselleen KP:n. Ikävä on vieläkin.  

HK1 Marotin Astracks 7.1.1994 - 19.9.2002

Meidän "kiinalainen". Jarin suuri rakkaus. Ainoa rottweiler joka osasi näyttää kiinalaiselta kun oikein nautti rapsutuksista. Raksu oli kuvailematon koira. Urosta joka sentti, silti lempeä, innokas ja rakastettava. Ehkä maailman räkää räiskivin hakukoira. Ilmaisi sentin päässä naamasta niin että räkä lensi ja haukkuahan riitti. Kuivana kiitos! Nukkui pois kivuliaan sairauden jälkeen emänsä kanssa samaan aikaan, turvallisesti äidin kainalossa. Hyvää matkaa Raksu.