Ajatuksia rottweilerin jalostuksesta

Luonteesta:

Rottweilerin rotumääritelmä sanoo luonteesta mm: "Pohjimmiltaan ystävällinen ja rauhallinen, kuuliainen, ohjattava" "Käytös on itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta".

Näitä sanoja jokainen tietenkin tulkitsee oman näkemyksensä ja kokemuksensa pohjalta. Ne varmasti tarkoittavat jokaiselle hieman eri asiaa ja erilaista koiraa. Kuitenkin jokainen joka muistaa 10 - 20 vuotta taaksepäin, voi varmasti todeta että perusrottweiler on aika paljon muuttunut. Tietysti jalostus on vienyt rotua eteenpäin, mutta myöskin muuttanut sitä jollain lailla myös ehkä huonompaan suuntaan luonteen osalta. Raadollinen totuus on se, että jos haluaa samat ominaisuudet kuin Belgian paimenkoiralla, kannattaa harrastaa Belgian paimenkoiria eikä rottweilereita. Suomen rottweileryhdistys ry. on sivuillaan määritellyt aika tarkastikin sen, mitkä arvot luonnetestillä mitattuina vastaavat rottweilerin rotumääritelmän optimiluonnetta ja se on kasvattajalle aika hyvä työkalu rodunomaisen rottweilerin jalostukseen. Tulkinnan varaa ja mielipiteitä toki aina löytyy ja pitääkin löytyä. Jotta saavutetaan/ylläpidetään optimin kaltaista jalostuslinjaa, pitää siitä hetkittäin poiketa hakemaan haluttuja ominaisuuksia ja joskus sen joutuu tekemään jonkin muun ominaisuuden hetkellisen heikkenemisen hinnalla. 

Luonnetesti jalostuksen apuna

Itse kiinnittäisin suurta huomiota nimenomaan toimintakykyyn, hermorakenteen säilyttämiseen sekä tempperamenttiin. 

Toimintakyky

Toimintakyvyn optimiksi on määritelty arvot +3 erittäin suuri ja +2 suuri. Normaali rottweileryksilö saavuttaa aika helposti +2:sen toimintakyvyn, eikä siitä juuri pitäisi tinkiä kuin erityistilanteessa. 

Hermorakenne

Hermorakenteen osalta on kannassa todella parantamisen varaa, mikäli optimiin halutaan tähdätä. Optimit ovat +3 rauhallinen ja varma, sekä +2 suhteellisen rauhallinen. Käytännössä ylivoimaisesti suurin osa rottweilereista kuten muistakin roduista on luonnetestin mittausten valossa tarkasteltuina hermorakenteeltaan +1 hieman rauhaton. Tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota jalostuksessa. 

Temperamentti

Tempperamentin osalta rotuyhdistyksen optimiksi on annettu +2 kohtuullisen vilkas. +3 vilkas on suljettu pois luonteen rotumääritelmän optimista yhdistyksen mukaan siitä syystä että se puhekielessä mielletään muuksi kuin mitä se luonnetestissä tarkoittaa. Tämä on kyllä totta, mutta oman näkemykseni mukaan käytännössä +3:sen vilkkaus tuntuu korreloivan hyvin myös arkielämän "vilkas" sanan kanssa. +2 kohtuullisen vilkas on mielestäni hyvä optimi tavoiteltavaksi.

Näkemyksiä

Erityisen huonona asiana pidän sitä että yksilöitä, jotka on testattu luonteen osalta osa-alueella Toimintakyky -1 pieni, tai -2 riittämätön, käytetään yleisesti jalostukseen. Toinen osa-alue jolta ehdottomasti välttäisin - merkkisen tuloksen saaneen yksilön käyttöä on Terävyys. Jokainen voi miettiä mitä merkitsee jos jalostuksessa käytetään yksilöitä joilla on luonnetestin tuloksena Terävyyden osalta -3 suuri, jäljelle jäävin hyökkäyshaluin. Jäljelle jäävä hyökkäyshalu ei yksinkertaisesti kuulu rottweilerin luonteeseen.

Luonnetestistä "maallikolle" muutama sana

Täysin maallikoille haluan tähdentää näistä luonnetesti asioista sen verran, että näissä esiintyville termeille "Hermorakenne", "Terävyys" ja kuten kaikille muillekin käytetyille termeille, on määritelty hieman erilainen sisältö kuin mitä niillä puhekielessä usein tarkoitetaan, taikka kuvataan. Tarkempia selityksiä löytyy esimerkiksi Suomen Kennelliiton sivuilta taikka googlesta hakusanalla Suomalainen luonnetesti. Luonnetesti on vain yksi monista apuvälineistä jalostustoiminnassa, eikä siihen pidä tuijottaa yhtenä ainoana totuutena. On paljon rotuja ja yksilöitä, joiden ominaisuuksia luonnetestillä on vaikea yksiselitteisesti mitata. On hyvä pitää mielessä, että luonnetesti on kehitetty tietyntyyppisten koirarotujen luonteen mittaukseen, vaikka sitä käytetäänkin nykyään yleisenä työkaluna koiranjalostuksessa. Rottweilerin luonteen kuvaamiseen ja mittaamiseen testi kuitenkin sopii oikein hyvin. Edellä on otettu kantaa ainoastaan muutamiin luonnetestin kuvaaviin ominaisuuksiin. On hyvä pitää myös mielessä, että vain osa koiran ominaisuuksista on geneettistä perua, osa on aina ympäristön vaikutuksen ja koulutuksen aikaan saamaa. On joskus hyvin mielekiintoista nähdä kuinka saman pentueen eri pennuilla on täysin erilaiset luonnetestitulokset ja toisinaan hyvin samanlaiset. Se pistää joskus miettimään, mitkä ominaisuudet todella ovat periytyviä ja mihin omaisuuksiin koiran kasvuympäristöllä on suuri vaikutus. 

Ulkomuoto

Rottweilerin ulkomuoto on rotumääritelmässä todella tarkkaan määritelty. Ja suurena lisäapuna toimii Rottweilereiden oma jalostustarkastus. Jalostustarkastus on ulkomuodon osalta hyvä apuväline jalostuksessa. Näyttelyt toimivat hyvänä lisänä jalostustarkastukselle, toki näyttelyihin liittyy aina tuomareiden henkilökohtainen näkemys asioista. Ulkomuodon määrittelyssä jalostustarkastus on ehkä puolueettomampi mittari. Viimevuosien näyttelyissä negatiivisena asiana on joskus nähtävissä suuren ja ylimassiivisen tyypin korostuminen, sekä näiden yksilöiden suuri käyttö jalostuksessa joskus jopa geenipohjan kapenemisen uhalla ja terveystuloksista välittämättä. Toinen mielestäni negatiivinen trendi näkyy joskus voittajanartuissa. Niillä saattaa olla joskus todella urosmainen pää, ja on vaikea erottaa urosta ja narttua toisistaan. Rotumääritelmä sinällään ei ota kantaa nartun ja uroksen päiden erilaisuuteen, mutta SRY:n tulkintaohjeissa mainitaan selkeästi: "Päässäkin tulee näkyä selvä sukupuolileima". Lisäksi koko rotumääritelmä on kirjoitettu urokselle, sen vuoksi narttujen osalta sitä pitää hieman soveltaa, koska rottweiler narttu ja uros selkeästi eroavat toisistaan ulkomuodollisesti. Useinmiten onneksi kuitenkin myös nartun pään "sirompaan" muotoon ja runkoon kiinnitetään huomiota näyttelyissäkin.

Terveystilanne jalostuksen osalta 

on melkoisen hyvä tällä hetkellä. Suurempaa huomiota tulisi kiinnittää kyynerniveldysplasia arvoihin. Rottweiler on etupäästään raskasrakenteinen, joten dysplasia lievempänäkin voi pahentua vanhenmiten ja vaikeuttaa koiran elämää, harrastamisesta puhumattakaan. SRY:n jalostussuosituksissa on kyynerpäät 0 (0= terve) tai 1, mutta yhdistelmissä näkee joskus käytettävän koiraa jolla on kyynerdysplasia-arvona jopa 2. Jalostussuosituksena lonkkien osalta on A - C (A= täysin terve). Siitä tuskin kukaan kasvattaja poikkeaa.

Muita perinnöllisiä sairauksiakin on, mutta aika harvakseltaan niitä tulee vastaan. Kaikki jalostukseen käytettävät yksilöt testataan perinnöllisten silmäsairauksien osalta. Joskus harvoin joitakin silmäsairauksia tupsahtaa johonkin pentueeseen, mutta koska niitä ei voi käyttää/ei suositella jalostukseen, ne ovat vähenemään päin.  SRY:llä on lisäksi menossa Rottweilereiden sairauskartoitusprojekti, josta toivotaan jatkossa apuvälinettä jalostukseen muiden periytyvien/mahdollisesti periytyvien sairauksien osalta.