Briard rotuna

Historia

Briard on alkuperältään ranskalainen paimenkoira. Ensimmäisiä briardin näköisiä koiria on kuvattu 700-luvulta olevassa seinävaatteessa Kaarle Suuren vierellä. Myös Napoleonilla tiedätään olleen briardin tyyppisiä koiria. Nämä briardit palvelivat mm. Egyptissä Napoleonin vartiokoirina. 

Kaunein briardista kerrottava tarina on kuitenkin kenties tarina Ritari Aubry de Montdidier:stä joka murhattiin 1371. Murhan ainoana silminnäkijänä oli briardi nimeltään Verbaux, joka johdatti kuninkaan miehet isäntänsä matalan haudan äärelle. Muutaman päivän päästä Verbaux kävi hovissa vierailulla olleen Richard Marcairen kimppuun yrittäen paljastaa isäntänsä murhaajan. Kuningas Kaarle V määräsi kaksintaistelun Notre Damen saarella Verbauxin ja Marcairen välillä. Verbaux voitti kaksintaistelun ja Marcaire tunnusti syyllisyytensä Verbauxin isännän murhaan ja sai kuninkaalta teloitustuomion. Verbauxin maine levisi laajalle ja se tunnettiin Aubry´n koirana (Chien d´Aubry), joka myöhemmin ääntämissyistä kääntyi Chien de Brie:ksi.

Ensimmäisessä Pariisin koiranäyttelyssä 1863 briard voitti paimenkoiraluokan. Tosin vasta muutaman vuosikymmen päästä Briard eroitettiin omaksi rodukseen "sisarrodustaan" Beaucheronista Pierre Mégnin:n tutkimusten perusteella. 1897 Ranskan Paimenkoirayhdistys kirjoitti Briardille ensimmäisen rotumääritelmän, jota myöhemmin täydennettiin. Briardin käyttötarkoitus oli lammaslaumojen paimennus ja vartiointi.

Ranskan armeija käytti Briardia sotakoirana sekä Ensimmäisessä Maailmansodassa, että Toisessa Maailmansodassa. Briardeja käytettiin viesti-, veto-, jälki- ja kuulokoirina jopa eturintamassa. Legendaarisen maineen Briard sai kuitekin toimiessaan "lääkintäkoirana" lääkintäjoukkojen apuna etsimässä taistelukentiltä kuolleiden sotilaiden joukosta haavoittuineita. Koirat olivat ilmiömäisiä kyvyssään erottaa kuollut haavoittuneesta. Koirat ilmaisivat ainoastaan eloonjääneet. Briardeja kaatui suuri määrä molemmissa sodissa. Amerikkalaiset sotilaat ihastuivat komennuksillaan rotuun ja veivät Briardeja mukanaan USA:han, jossa ensimmäinen Briard yhdistys perustettiin jo 1927.

Suomeen ensimmäiset Briardit tuotiin vasta 1970-luvulla. Ensimmäinen briard pentue syntyi Suomessa vasta 1970-luvun lopulla ja vasta 1980 luvulla Briardien määrä alkoi tasaisesti kasvaa. Suomen Briard ry perustettiin 1981 ja palveluskoiraoikeudet Briardit saivat 1986 ja Briard-Harrastajat ry perustettiin 1991. Nykyinen Briard kanta lienee n. 700-800 koiraa. Pentueita syntyy muutama vuodessa, tuontikoiria tuodaan jonkin verran. Joinain vuosina pentueiden määrä on ollut jopa 0-1 pentuetta. 

Luonteesta:

Rotumääritelmä sanoo yksinkertaisesti: Tasapainoinen, ei aggressiivinen eikä arka.
Virheet: Aggressiivisuus, pehmeys tai arkuus.

Ulkomuodosta on määritelty paljon tarkemmin. Lisätietoja ulkomuodon osalta voi lukea Rotumääritelmästä Suomen Briard ry:n sivuilta. Briard on kuitenkin pitkäturkkinen, pitkänomainen (runko on pidempi kuin mitä koira on korkea), eloisasti liikkuva, lihaksikas sopusuhtainen koira. Hyväksyttyjä väreja on teoriassa 3, musta, fawn (vaalean ruskea) ja sininen (harmaa).

Ranskassa briardin luonnetta kuvataan sanoilla "sage" viisas, hienotunteinen ja "hardi" itsevarma, peloton. 

Briardi on huomattavan vilkas ja tempperamenttinen koira. Sillä on kohtuullisen paljon vartiointitaipumusta, varsinkin oman reviirin, lauman ja perheen suhteen. Briard on älykäs, lempeä,  palveluhaluinen ja hieman pehmänä helposti ohjattava koira. Uroksilla saattaa olla hieman enemmän dominanssia kuin nartuilla. Koulutuksessa joutuu käyttämään hieman mielikuvitusta ja olemaan kärsivällinen, koska briardilla on taipumus tarjota ratkaisua ennenkuin se malttaa kuunnella mitä pyydetään. Briardia tulee käsitellä lempeästi ja oikeudenmukaisesti, sillä saa huomattavasti parempia koulutustuloksia kuin kovalla käsittelyllä. Tarpeettoman kovalla käsittelyllä saa itsepäisen koiran, jonka suhde ohjaajaan kärsii.